Virkamatkapelailua
Heinäkuun pelit lähtivät käyntiin Virossa työmatkalla. Tosin alkuun ihmettelin, miksi en päässyt kannettavallani tietokoneella pelisaiteille, mutta iPadillä pääsin. Luulin ensin, että Viro on estänyt online-rahapelaamisen ja että estojärjestelmä ei vain jotenkin tajua blokata iPadin kautta pelaamista. Sitten selvisi, että Viro on myöntänyt PokerStarsille pelitoimintalisenssin, mutta ei esim. Full Tilt Pokerille. Koska iPadilläni oli PokerStarsin peliapplikaatio, pystyin siis pelaamaan Virossa.
Tosin ensin piti siirtää tyhjäksi pelatulle PS:n pelitilille rahaa. Se tuntui jotenkin... nololta. "0 $" pelitilillä oli merkki tasaisesta häviämisestä. Koska "oikean" rahan siirtäminen pelitilille tuntui ikävältä, yritin ensin siirtää rahaa Full Tilti Pokerin sivulta. Ei onnistunut. Ilmeisesti laki kieltää senkin Virossa. Oli siis nöyrryttävä käyttämään luottokorttia. Onneksi kuitenkin pääsin pelaamaan, ja tuhlattavaa oli taas 100 euroa (130,13 $).
Ensimmäisen pelisession aikana pelitilani oli aika huono, koska oli perheen pienimmän nukkumaanmenoaika. Mutta kun minun teki niin paljon mieli pelata, ajattelin, että kokeillaan silti. Menin sentään pienimpään Zoom-peliin (2 $ sisään, panokset 0,01/0,02 $) ja pelasin vartin. Komentelin välillä sängystään pomppivaa tyttöä ja vastasinpa kesken unelmakäden tärkeään puheluunkin. Onnistuin jotenkin paniikin keskellä voittamaan kyseisen käden, mutta en edes tajua miten, koska painelin summamutikassa näppäimiä iPadin näppäimiä. Puhelun jälkeen sain myös kutosparin käteen ja kaksi lisää flopissa. Harmi vain, että muut foldasivat. Voittoa sessiosta tuli ruhtinaalliset 0,63 $. Ihan hyvin minulta, kaaos huomioonottaen.
Jatkoin vähän myöhemmin samana iltana pienellä sittarilla (sisään 3,50 $). Kyseessä oli turbo-nopeuksinen fifty-fifty ja 10 pelaajan pöytä. Olisin mennyt suurempaankin pöytään, mutta pelitila oli sen verran epästabiili ja hermotkin hiukan kireällä, että oli parempi pitää peli pienenä. Tipuinkin pelistä parinkymmenen minuutin jälkeen sijalla 7. Kenttäpäiväkirjan merkinnässä pilkottaa kuitenkin orastava itsekunnioitus häviön keskeltä:
Viron työmatkan jälkeen lähdimme perheen kanssa lomalle Espanjaan. Majapaikassamme ei ollut nettiä, joten päätin, että viikko saa olla lomaa niin työstä kuin pokeristakin. Viikko menikin ilman kummempia vieroitusoireita. Itse asiassa oli aika mukavaa olla kokonaan ilman nettiä: ei sähköpostia, Facebookia, summittaista surffailua eikä pokeria, vaan ainoastaan analogista laatuaikaa auringossa.
Back in Business
Kun tulimme lomamatkalta kotiin, olin aika väsynyt, mutta into päästä takaisin pokerin pariin oli kova. Ennen lomaa kuukauden saldo oli +6,62 $ voitolla, joten en loman jälkeen halunnut laittaa peliin sitä enempää, etten tippuisi taas miinukselle. Pelailin kotona pitkin iltaa erilaisia pieniä pelejä ja lopulta sängyssä Zoomia ja sittareita. Reilun puolentoista tunnin pelaamisen jläkeen olin kuitenkin tippunut miinukselle (-1,30 $). "Luonnollisesti" koin, että täytyy mennä isompiin pöytiin, että pääsen plussan puolelle nopeasti.
Menin Zoomiin 18,70 $ stäkillä, koska ajattelin, että jos häviän stäkin, niin olen silti "esteettisen mukavasti" pyöreät 20 taalaa miinuksella. Eräänlaista win-win -ajattelua sekin. Zoomissa meni kuitenkin oikein hyvin, kävin jopa yli 50 dollarissa, mutta sitten eksyin korotuskilpailuihin ja poistuin pöydästä summassa 35,83 $. Pääsinpähän silti mukavasti plussan puolelle. Vaikka oli jo yli keskiyön, sain Zoom-menestys minut vielä yrittämään fifty-fifty -sittaria Nordic Betillä. Sisäänmaksu oli 5,50 $ ja nopeus tavallinen. Tunti tiukkaa peliä kannatti. Tulin kolmanneksi ja tuplasin sijoitukseni. Kuukausisaldoni oli nyt reilu 20 dollaria. Hyvältä näytti...
...vaan ei pitkään. Seuraavalla viikolla pelasin taas vähän huonossa pelitilassa (= vaimo ja tytär hereillä ja samassa asunnossa) Zoomia ja vieläpä suhteellisen isoilla panoksilla (0,01/0,25 $). Menin 20 dollarilla sisään ja sain flopissa suoran. Arvelin, että kaverilla on korkeintaan kolme ässää, joten pienen korottelun jälkeen mentiin all in. Noh, kaverilla olikin täyskäsi. Se siitä. Kuukauden saldo tippui nollaan. Mietin harmistuneena, oliko syy taas pelitilassa. Ei, koska olisin varmaan mennyt suoralla all in melkein missä tilassa tahansa. Pelitila vaikutti asiaan vain siinä mielessä, että jos olisin pelannut aivan omassa rauhassa, olisin varmaan pelannut sittareita enkä Zoomia.
Vähän myöhemmin samana iltana sainkin pelata rauhassa, mutta ei se auttanut. Tipuin jo toisena fifty-fifty -sittarissa Nordic Betillä (sisäänmaksu 5,50 $). Sitten pelasin vajaat puoli tuntia 9 pelaajan turbonopeussittaria, jossa en jotenkin malttanut kyttäillä loistopaikkoja, vaan halusin pelata aggressiivisesti. Tulin kahdeksanneksi. Ajattelin ensi, että parempi lopettaa tältä erää, mutta sitten päätin, että pelaan lisää kun kerran pelitilaa kerta oli tarjolla. "Täytyy takoa, kun rauta on kylmää", kirjoitin kenttäpäiväkirjaani. Hieman hirvitti, kun menin 22 € maksavaan fifty-fifty -sittariin Nordic Betillä. Peli kesti kolme varttia ja onnistuin pelaamaan itseni kakkoseksi. Nettosin vajaat 20 €. Se taisi olla rahallisesti suurin sittari missä olin ollut. Kirjoitin kenttäpäiväkirjaan: "Nyt sain taas vähän anteeksi syntejä, kun hävisin Zoomissa niin pirusti." Koska nyt oli omaa aikaa pelata ja voiton tuomaa peli-intoa, pelasin vielä pari pienempää ja nopeaa sittaria, joissa kuitenkin hävisin yhteensä 11 €.
Loppukuussa häilyväistä, mutta onnellinen loppu
Voittojen ja häviöiden suhteen heinäkuun viimeinen peliviikko alkoi häilymällä monta päivää +/- 0 tienoilla. Voitin vähän, hävisin vähän. Yhtenä iltana, ystävien kanssa nautittujen lukuisten oluttuoppien jälkeen, pelasin puoli tuntia ihan vaan siksi, että en halunnut mennä nukkumaan liian kovassa hiprakassa. Varmaan yksi huonoimmista syistä pelata pokeria! Onneksi tajusin sentään pelata pienimmillä panoksilla ja lopetin session omillani. Seuraavana päivänä kokeilin pitkästä aikaa monipöytäpeliä iPadillä. Pelasin pienimmillä panoksilla kolmessa pöydässä. Menin jokaiseen maksimistäkillä (á 5 $). Oli aikamoista hösellystä, mutta ainakin aika kului tosi nopeasti. Lopulta, puolentoista tunnin session jälkeen, pääsin pari dollaria voitolle.
Muutama päivä ennen kuun loppua olin n. 5 euroa plussan puolella. Ei oikein tehnyt mieli pelata pienissä pöydissä, koska minusta tuntui, että silloin motivaationi ei riitä ja tulee pelattua liian aggressiivisesti - ja huonosti. Siksi menin taas 22 € sittariin (fifty-fifty). Pääsin voittajien joukkoon ja tuplasin sijoitukseni. Vaikka oli jo puoliyö, olin pirteä kuin peipponen, joten halusin voittaa lisää. Pelasin 11 € hintaisen fifty-fifty-sittarin, jossa tulin sijalle 4. eli hävisin sijoitukseni. Sitten jatkoin käteispeleissä panoksilla 0,02/0,04 €. Peli tuntui liian pieneltä, joten olin liian rehvakka ja bluffailin aika paljon. Hävisin koko stäkkini (4 €) menemällä flopin jälkeen akkaparilla all in. Kaverilla oli kaksi paria. Jotenkin oli jopa helpotus päästä pois pöydästä. Pelaan selvästi huonommin pienemmillä panoksilla.
Kuun viimeinen peli-ilta - tai oikeastaan pelivartti - kului vanhempieni luona Etelä-Karjalassa. Menin sänkyyn iPadini kanssa, mutta koska akkua ei ollut kovinkaan paljon jäljellä, en uskaltanut pelata pitkäkestoista sittaria, vaan menin käteispelipöytään. Ostin itseni 20 dollarilla sisään (max. 25 $) suhteellisen isoon (panokset 0,1/0,25 $) kuuden pelaajan pöytään. Tipuin nopeasti 16 dollariin, mutta sitten sain kasiparin käteeni ja vielä kolmannen flopissa. Panostin aika reippaasti ja kaikki paitsi yksi foldasivat. Floppi näytti aika vaarattomalta, joten menin all in ja kaveri lähti mukaan. Ja miksipä ei olisi lähtenyt, kun oli ässäpari taskussa. Kolmatta ässää ei kuitenkaan tullut, joten minun kolme kasiani voitti ja stäkkini nousi reiluun kolmeenkymppiin.
Lopetin sen illan ja samalla heinäkuun pelit hyvä maku suussa ja reilut 22 dollaria plussan puolella.
Heinäkuun pelit lähtivät käyntiin Virossa työmatkalla. Tosin alkuun ihmettelin, miksi en päässyt kannettavallani tietokoneella pelisaiteille, mutta iPadillä pääsin. Luulin ensin, että Viro on estänyt online-rahapelaamisen ja että estojärjestelmä ei vain jotenkin tajua blokata iPadin kautta pelaamista. Sitten selvisi, että Viro on myöntänyt PokerStarsille pelitoimintalisenssin, mutta ei esim. Full Tilt Pokerille. Koska iPadilläni oli PokerStarsin peliapplikaatio, pystyin siis pelaamaan Virossa.
Tosin ensin piti siirtää tyhjäksi pelatulle PS:n pelitilille rahaa. Se tuntui jotenkin... nololta. "0 $" pelitilillä oli merkki tasaisesta häviämisestä. Koska "oikean" rahan siirtäminen pelitilille tuntui ikävältä, yritin ensin siirtää rahaa Full Tilti Pokerin sivulta. Ei onnistunut. Ilmeisesti laki kieltää senkin Virossa. Oli siis nöyrryttävä käyttämään luottokorttia. Onneksi kuitenkin pääsin pelaamaan, ja tuhlattavaa oli taas 100 euroa (130,13 $).
Ensimmäisen pelisession aikana pelitilani oli aika huono, koska oli perheen pienimmän nukkumaanmenoaika. Mutta kun minun teki niin paljon mieli pelata, ajattelin, että kokeillaan silti. Menin sentään pienimpään Zoom-peliin (2 $ sisään, panokset 0,01/0,02 $) ja pelasin vartin. Komentelin välillä sängystään pomppivaa tyttöä ja vastasinpa kesken unelmakäden tärkeään puheluunkin. Onnistuin jotenkin paniikin keskellä voittamaan kyseisen käden, mutta en edes tajua miten, koska painelin summamutikassa näppäimiä iPadin näppäimiä. Puhelun jälkeen sain myös kutosparin käteen ja kaksi lisää flopissa. Harmi vain, että muut foldasivat. Voittoa sessiosta tuli ruhtinaalliset 0,63 $. Ihan hyvin minulta, kaaos huomioonottaen.
Jatkoin vähän myöhemmin samana iltana pienellä sittarilla (sisään 3,50 $). Kyseessä oli turbo-nopeuksinen fifty-fifty ja 10 pelaajan pöytä. Olisin mennyt suurempaankin pöytään, mutta pelitila oli sen verran epästabiili ja hermotkin hiukan kireällä, että oli parempi pitää peli pienenä. Tipuinkin pelistä parinkymmenen minuutin jälkeen sijalla 7. Kenttäpäiväkirjan merkinnässä pilkottaa kuitenkin orastava itsekunnioitus häviön keskeltä:
Se siitä. Olipa viisasta, että hoksasin mennä pienempään pöytään, kun oli vähän tällainen kireä mielentila. Nyt häviötä tuli 3,50 $, vaikka olisi voinut tulla 7 $ tai 10 $.Peli-intoa riitti kuitenkin vielä, mutta ei niinkään järkeä, koska menin taas Zoom-pöytään ja seurustelin samalla vaimoni kanssa:
Pelasinpa vielä [vaimon] kanssa jutellen Zoomia kymmenen minuuttia. Juu-ei. Olin kyllä ihan hyvin plussalla, mutta - se tavallinen tarina - eksyin korottelukilpailuu. Tyypillä oli ässäpari taskussa, minulla ässä. Tipuin ihan murusille ja sitten pelasin vielä pari kättä all in. Nollille meni.Kun rouva nukahti, palasin vielä hetkeksi Zoomin pariin 2 $ stäkillä ja vähän paremmalla keskittymiskyvyllä onnistuin nettoamaan kolme dollaria:
Zoomia. 2 $ sisään, 5,01 $ ulos. Olin parhaimmillani jossain 6,30 $ tienoilla, mutta muistelin monta kertaa Poker and Philosophy -kirjan yhtä totuutta: EI kannata lopettaa kun on voitolla, koska todennäköisesti tulee voittamaan lisää. Olisin kyllä mieluusti lopettanut kuudessa dollarissa, mutta kun miinusta oli kertynyt tänä iltana 4,87 $ ja miinuksen nollaaminen vaati minulta stäkin kasvattamista summaan 6,87 $. Yritin päästä tähän summaan, mutta valuinkin - ehkä taisteluväsymyksen myötä - alle kuuden ja lopulta viiteen. No, aika hyvin silti. Näköjään Zoomiakin pystyy pelaamaan ihan plussan puolella.
Seuraavana iltana jatkoin Zoomin parissa hyvällä menestyksellä, mutta lopussa päässäni naksahti:
Pelasin zoomia 40 min. Oikein hyvin meni. Tuntui, että olenkin mikrozoomissa aika pätevä. Nousin kahdesta dollarista vitoseen, mutta sitten kun rouva oli menossa nukkumaan ja minä sain jätkäparin käteen, iski joku rehvakka hulluus, että menenpä all in. No kaksi kaveria lähti mukaan. Tipuin jonnekin kolmeen dollariin. Sitten vielä jatkoin rehvastelua ja tipuin alle kahteen. Lopetin summassa 1,30 $ eli jäin 0,7 $ häviölle, vaikka olisin voinut voittaa kolme ja nostaa tilin plussalle tässä kuussa. Ihmeellinen, "momentary lapse of reasoning". En tajua miten vaan päässä naksahti. Halusin vain äksöniä, vaikka peli ei edes tuntunut mitenkään tylsältä.
Onneksi pystyin kokoamaan itseni 7 $ maksavassa fifty-fifty sittarissa (10 pelaajaa). Sessio oli aika intensiivinen, mutta tulin toiseksi ja sain tuplattua sijoitukseni. Innostuin vielä pelaamaan hypernopean kuuden pelaajan sittarin (sisään 1,50 $), jossa tulin yllättäen ykköseksi ja sain 5,46 $ palkinnoksi. Olin tyytyväinen, että jälleen kerran hyvä pelitila ja tarpeeksi korkea keskittymistaso johti hyviin tuloksiin.
Lomaa pokerista
Viron työmatkan jälkeen lähdimme perheen kanssa lomalle Espanjaan. Majapaikassamme ei ollut nettiä, joten päätin, että viikko saa olla lomaa niin työstä kuin pokeristakin. Viikko menikin ilman kummempia vieroitusoireita. Itse asiassa oli aika mukavaa olla kokonaan ilman nettiä: ei sähköpostia, Facebookia, summittaista surffailua eikä pokeria, vaan ainoastaan analogista laatuaikaa auringossa.
Back in Business
Kun tulimme lomamatkalta kotiin, olin aika väsynyt, mutta into päästä takaisin pokerin pariin oli kova. Ennen lomaa kuukauden saldo oli +6,62 $ voitolla, joten en loman jälkeen halunnut laittaa peliin sitä enempää, etten tippuisi taas miinukselle. Pelailin kotona pitkin iltaa erilaisia pieniä pelejä ja lopulta sängyssä Zoomia ja sittareita. Reilun puolentoista tunnin pelaamisen jläkeen olin kuitenkin tippunut miinukselle (-1,30 $). "Luonnollisesti" koin, että täytyy mennä isompiin pöytiin, että pääsen plussan puolelle nopeasti.
Menin Zoomiin 18,70 $ stäkillä, koska ajattelin, että jos häviän stäkin, niin olen silti "esteettisen mukavasti" pyöreät 20 taalaa miinuksella. Eräänlaista win-win -ajattelua sekin. Zoomissa meni kuitenkin oikein hyvin, kävin jopa yli 50 dollarissa, mutta sitten eksyin korotuskilpailuihin ja poistuin pöydästä summassa 35,83 $. Pääsinpähän silti mukavasti plussan puolelle. Vaikka oli jo yli keskiyön, sain Zoom-menestys minut vielä yrittämään fifty-fifty -sittaria Nordic Betillä. Sisäänmaksu oli 5,50 $ ja nopeus tavallinen. Tunti tiukkaa peliä kannatti. Tulin kolmanneksi ja tuplasin sijoitukseni. Kuukausisaldoni oli nyt reilu 20 dollaria. Hyvältä näytti...
...vaan ei pitkään. Seuraavalla viikolla pelasin taas vähän huonossa pelitilassa (= vaimo ja tytär hereillä ja samassa asunnossa) Zoomia ja vieläpä suhteellisen isoilla panoksilla (0,01/0,25 $). Menin 20 dollarilla sisään ja sain flopissa suoran. Arvelin, että kaverilla on korkeintaan kolme ässää, joten pienen korottelun jälkeen mentiin all in. Noh, kaverilla olikin täyskäsi. Se siitä. Kuukauden saldo tippui nollaan. Mietin harmistuneena, oliko syy taas pelitilassa. Ei, koska olisin varmaan mennyt suoralla all in melkein missä tilassa tahansa. Pelitila vaikutti asiaan vain siinä mielessä, että jos olisin pelannut aivan omassa rauhassa, olisin varmaan pelannut sittareita enkä Zoomia.
Vähän myöhemmin samana iltana sainkin pelata rauhassa, mutta ei se auttanut. Tipuin jo toisena fifty-fifty -sittarissa Nordic Betillä (sisäänmaksu 5,50 $). Sitten pelasin vajaat puoli tuntia 9 pelaajan turbonopeussittaria, jossa en jotenkin malttanut kyttäillä loistopaikkoja, vaan halusin pelata aggressiivisesti. Tulin kahdeksanneksi. Ajattelin ensi, että parempi lopettaa tältä erää, mutta sitten päätin, että pelaan lisää kun kerran pelitilaa kerta oli tarjolla. "Täytyy takoa, kun rauta on kylmää", kirjoitin kenttäpäiväkirjaani. Hieman hirvitti, kun menin 22 € maksavaan fifty-fifty -sittariin Nordic Betillä. Peli kesti kolme varttia ja onnistuin pelaamaan itseni kakkoseksi. Nettosin vajaat 20 €. Se taisi olla rahallisesti suurin sittari missä olin ollut. Kirjoitin kenttäpäiväkirjaan: "Nyt sain taas vähän anteeksi syntejä, kun hävisin Zoomissa niin pirusti." Koska nyt oli omaa aikaa pelata ja voiton tuomaa peli-intoa, pelasin vielä pari pienempää ja nopeaa sittaria, joissa kuitenkin hävisin yhteensä 11 €.
Loppukuussa häilyväistä, mutta onnellinen loppu
Voittojen ja häviöiden suhteen heinäkuun viimeinen peliviikko alkoi häilymällä monta päivää +/- 0 tienoilla. Voitin vähän, hävisin vähän. Yhtenä iltana, ystävien kanssa nautittujen lukuisten oluttuoppien jälkeen, pelasin puoli tuntia ihan vaan siksi, että en halunnut mennä nukkumaan liian kovassa hiprakassa. Varmaan yksi huonoimmista syistä pelata pokeria! Onneksi tajusin sentään pelata pienimmillä panoksilla ja lopetin session omillani. Seuraavana päivänä kokeilin pitkästä aikaa monipöytäpeliä iPadillä. Pelasin pienimmillä panoksilla kolmessa pöydässä. Menin jokaiseen maksimistäkillä (á 5 $). Oli aikamoista hösellystä, mutta ainakin aika kului tosi nopeasti. Lopulta, puolentoista tunnin session jälkeen, pääsin pari dollaria voitolle.
Muutama päivä ennen kuun loppua olin n. 5 euroa plussan puolella. Ei oikein tehnyt mieli pelata pienissä pöydissä, koska minusta tuntui, että silloin motivaationi ei riitä ja tulee pelattua liian aggressiivisesti - ja huonosti. Siksi menin taas 22 € sittariin (fifty-fifty). Pääsin voittajien joukkoon ja tuplasin sijoitukseni. Vaikka oli jo puoliyö, olin pirteä kuin peipponen, joten halusin voittaa lisää. Pelasin 11 € hintaisen fifty-fifty-sittarin, jossa tulin sijalle 4. eli hävisin sijoitukseni. Sitten jatkoin käteispeleissä panoksilla 0,02/0,04 €. Peli tuntui liian pieneltä, joten olin liian rehvakka ja bluffailin aika paljon. Hävisin koko stäkkini (4 €) menemällä flopin jälkeen akkaparilla all in. Kaverilla oli kaksi paria. Jotenkin oli jopa helpotus päästä pois pöydästä. Pelaan selvästi huonommin pienemmillä panoksilla.
Kuun viimeinen peli-ilta - tai oikeastaan pelivartti - kului vanhempieni luona Etelä-Karjalassa. Menin sänkyyn iPadini kanssa, mutta koska akkua ei ollut kovinkaan paljon jäljellä, en uskaltanut pelata pitkäkestoista sittaria, vaan menin käteispelipöytään. Ostin itseni 20 dollarilla sisään (max. 25 $) suhteellisen isoon (panokset 0,1/0,25 $) kuuden pelaajan pöytään. Tipuin nopeasti 16 dollariin, mutta sitten sain kasiparin käteeni ja vielä kolmannen flopissa. Panostin aika reippaasti ja kaikki paitsi yksi foldasivat. Floppi näytti aika vaarattomalta, joten menin all in ja kaveri lähti mukaan. Ja miksipä ei olisi lähtenyt, kun oli ässäpari taskussa. Kolmatta ässää ei kuitenkaan tullut, joten minun kolme kasiani voitti ja stäkkini nousi reiluun kolmeenkymppiin.
Lopetin sen illan ja samalla heinäkuun pelit hyvä maku suussa ja reilut 22 dollaria plussan puolella.
Lue myös edellinen postaukseni: Kesäkuu: mitä tylympi alku, sen suloisempi loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti